Noin kolmevuotias saksanmetsästysterrieri Roosa, oli löydetty metsästä ja toimitettu koiratarhalle. Koira oli kaksi viikkoa koiratarhalla omassa häkissään yötä päivää, koska se oli niin arka ja peloissaan, ettei sitä saatu kiinni. Kun omistaja ei sitä lain määräämään 15 vuorokauteen hakenut pois, luovutti tarha sen meille, Seinäjoen seudun Eläinsuojeluyhdistykselle. Meillähän eläimet tulevat ensin sijaiskoteihin, josta ne sitten luovutetaan uuteen kotiin, kun ovat siihen valmiita.

Kun menin hakemaan sitä tarhalta, yritimme sitä kahdestaan yli tunnin kiinni. Se käyttäytyi kuin pelokas villieläin, eikä päästänyt lähelle. Silti se heilutti varovasti häntäänsä häkin toisesta päästä, kun sille puhui iloisesti. Heti kun sitä katsoi päin tai edes kehonkielellään lähestyi, se juoksi pakoon ja yritti piiloutua.

Lopuksi sain sen alistettua nurkkaan. Koira alistui heti ja meni selälleen häntä aivan vatsaa vasten painettuna. Koko koira tärisi hurjasti. Se pelkäsi minua kuollaksensa ja näytti vain odottavan armoniskua. Pujotin sille varovasti pannan kaulaan ja laitoin hihnan siihen kiinni. Roosalla ei ollut ilmeisesti koskaan ollut kaulapantaa. Käytöksestä päätellen remmilläkään ei oltu tehty muuta kun rangaistu. Se lamaantui hihnasta aivan täysin ja makasi kuin halvaantuneena maassa, eikä reagoinut mihinkään. 

Nostin hurjasti tärisevän koiran syliin ja kannoin sen autoon. Se oli sylissäni aivan jäykkänä, eikä uskaltanut liikahtaakkaan.