Haluan tähän alkuun tarkentaa, että tämän blogin tarkoituksena oli kertoa Roosan tarinaa ja seurata sen kehitystä. Kertoa esimerkki, millaisia kohtaloita eläinsuojeluyhdistykselle voi tulla, millaisia kohtaloita jotkut koirat kokee. Seurata Roosan kehitystä ja elämää, pienen hetken verran. Tämän blogin tarkoituksena ei ole mustamaalata ketään. Ei ruveta arvailemaan koiran alkuperää. Tai mahdollista kasvattajaa (Roosalla ei ole sirua) tai entistä omistajaa. Ei velloa menneisyydessä vaan keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan. Toivon että tekin, lukijat, keskitytte siihen. Roosan alkuperän arvailut on syytä jättää taakseen, ja keskittyä tulevaan. Kiitos.

Roosa alkaa olla valmis lähtemään omaan kotiin. Se on rohkaistunut lisää ja sen oma luonne on tullut kunnolla näkyviin. Viikonloppuna huomasin, että ensimmäistä kertaa se luotti vieraaseen. Kaverini tuli käymään ja Roosa hyppi vasten ja heilutti häntäänsä. Tervehti vieraan. Se on myös ruvennut heiluttamaan koko vartaloaan hännän mukana. Joka kerta kun tulen kotiin, herään, tai ylipäänsä puhun sille, koko koira kiemurtelee, koska häntä ja sen mukana takapuoli heiluvat niin hurjasti. Se näyttää hassulta.

Se on myös ulos lähtiessä edistynyt. Aiemmin jouduin jahtaamaan sen kiinni aina kun piti lähteä ulos. Nyt se tulee itse häntä heiluen eteiseen ja antaa ottaa kiinni. Hihnan kiinnityskään ei saa enää häntää painumaan koipien väliin. Sisäsiisteys ei ole siltikään vieläkään hanskassa.

Roosalle on uusi koti jo odottamassa. Se pääsee kotiin jossa on aidattu piha, jossa on helppo opetella sisäsiisteyttä lisää. Tuo remmi kun vieläkin vähän pelottaa. Se pääsee myös toisen luolakoiran kaveriksi osaaviin käsiin. Roosa on vaativa ja voimakasluontoinen koira. Sitä ei voi luovuttaa ensimmäiseksi koiraksi eikä se sovellu sohvaperunaksi. Roosa on nähnyt tulevan omistajansa kahdesti, ja on aivan ihastunut. Minä unohdun, kun se näkee uuden isäntänsä, niin onnellisena se juoksee heti tervehtimään. Se tässä työssä onkin parasta. Kun näkee kuinka uusi ihminen, ja koira ovat innoissaan ja tykkäävät toisistaan. Kun sijaiskoira lähtee uuden omistajan matkaan taakseen katsomatta, on se palkitseva ja onnellinen, mutta samalla niin surullinen hetki. Se meillä on muutaman viikon päästä Roosan kanssa edessä.